29 November 2008

Thanksgiving ills

During the past three days I've averaged over 12 hours of sleep, only left the cabin to take short walks, read three graphic novels, and made sourdough banana bread. That's about it. Not exactly the way I had envisioned spending my holiday, but I guess I'd rather be sick now than during our upcoming trip to Arizona (Inari and I will spend Christmas break there).

After getting over a sickness I always feel so fresh and alive. Maybe my body's immune system needs to occasionally shut down to make me appreciate what it does for me. Well, that's one thing that I'm thankful for this Thanksgiving. A good immune system.

24 November 2008

google knows

This is just too funny to pass by. Some of you got tired of waiting my translation, and put Google on the case. The resulting text is sort of understandable, and you you can figure out at most of the context (even though some sentences come out as total opposites)*.

*No, we don't have a "domestic elk farm" in our backyard in case you were wondering. And yes, people in Europe smoke too much. Plus, in the comment section, Google translates my name as "callan".

The translation of the vacuum cleaner rant** really got me. Here's the Google version (I translated the few Finnish words left in the text that Google didn't understand):

"6. Horrid vacuums. These weighty, inconvenient and obtrusive machines, which are all in addition to the planned inoperative. Vacuum cleaner is the bottom for some strange reason, the light which is intended to enlighten apparently the floor. [Snip]"

I guess this answers all my questions about the horrid design of American vacuum cleaners. This enlightenment business explains why these machines weigh a ton, spew most of the dust back into the air, and why the cord gets wrapped around me all the time. I am still left wondering: can I ask spiritual advice from my floor when I am done cleaning?

**I am not the only Finn hating these machines. Most of the Finnish comments complain how bad US vacuums are.

14 November 2008

top yhdeksän

(For the English readers: this is a list of things I like/don't like about living abroad in Alaska. Right now I'm debating if I should translate it or not. I'm not sure how interested others are about my whining, or how universal these feelings are among immigrants. All the things on the list are seen through my Finnish heritage, and might seem incomprehensible (i.e. not a big deal) to others. I might provide a shorter summary in the near future if you are interested).

+++++

Tässä edellisyön unettomuuden tulos. Havaitsin yhtäkkiä asuneeni Alaskassa miltein viisi vuotta (ja enemmänkin jos lasken mukaan vaihtovuoteni) ja suhtautuvani asioihin eri tavalla kuin aikaisemmin. Yhä moni asia ärsyttää, mutta en enää jaksa vetää hernettä nenään kun asiat eivät sujukaan tottumallani tavalla. Päätin siis kirjoittaa itselleni muistiin, mitkä asiat tulevat päällimmäisenä mieleen, kun listaan Alaskassa elämisen hyviä ja huonoja puolia.

Hyvää
1. Ihmisten ystävällisyys ja muiden huomioonottaminen. Tiedä onko tämä vain Alaskaa, mutta täällä ei todellakaan tarvitse odottaa apua. Toissapäivänä olin kaupungilla ison pahvilaatikon kanssa. Äheltässäni kaupan ovea auki, joku kiirehti parkkipaikalta avaamaan minulle ovea. Siis kaukaa, juoksujalkaa ja tuntematon ihminen, joka ei ollut kaupan työntekijä. Pahoitteli vielä, kun ei heti ollut huomannut.

2. Luomuruoka. Täällä kaiken voi ostaa luomuna tavallisesta automarketista (lukuunottamatta miesten partavaahtoa, jota yritin Jasonille toissaviikolla metsästää. Ehkä miehiä ei viherpiipertely kiinnosta?)

3. Luonnonläheisyys. Saattaa olla vain Alaskan ominaisuus, mutta luonto alkaa kolmen metrin päästä kotiovelta. Ehkä muualla maassa ollaan vieraantuneempia, mutta täällä karu luonto on kokoajan läsnä. Nimim. hirviä kotipihalla.

4. Ihmisten mutkattomuus. Toisiin on todella helppo tutustua, ja uutta tuttavuutta pyydetään helposti mukaan erilaisin rientoihin. En tiedä kuinka paljon tähän vaikuttaa oma elämäntilanne ja yliopistoväen suuri liikkuvuus, mutta sosiaalista elämää on helppo viettää (sanoo syrjäänvetäytyvä ihminen, joka ei sosiaalisuudesta niin kovasti perusta. Jopa minulle on kertynyt huomattavan monta ystävää).

5. Tupakoimattomuus. Tupakan poltto on halvinaista, eikä missään sisätiloissa juurikaan polteta. Eurooppaan palatessani nuuskin aina epäuskoisesti ilmaa ja ihmettelen miten ihmiset voivatkaan polttaa tupakkaa.

6. Aukioloajat. Pankkeja (ja virallisia instansseja) lukuunottamatta kaikki ravintolat, kaupat sun muut ovat auki pitkään. Rovaniemellä asuessani jouduin hiki päässä toimittamaan asioita koulun jälkeen, kun paikat eivät kertakaikkiaan olleet auki tarpeeksi myöhään kaltaiselleni yökukkujalle. Tähän tosin vaikuttaa olematon työlainsäädäntö, jonka mukaan sunnuntaityöstä tai juhlapyhistä ei tarvitse maksaa korkeampaa palkaa. Työntekijän kannalta siis miinusta, asiakkaan kannalta plussaa.

7. Toimeliaisuus. Täällä vapaahtoistyötä tekee suuri joukko, ja yhdistyksiä on satoja. Fairbanks on Rovaniemeä hitusen isompi, mutta kulttuuripuolelta täältä löytyy vapaaehtoisvoimin pyöritetty ooppera, kolmesta neljään teatteriryhmää, sinfoniaorkesteri, kaksi isohkoa musiikkitapahtumaa, alkuperäiskansojen taidefestivaali ja neljä taidegalleriaa. Kaikki ilman valtiovallan tai kaupungin tukea mikä tietysti tarkoittaa, että suurin osa työstä on palkatonta. Laadusta en sitten sano mitään.

8. Juuri kukaan ei tee suurta numeroa juomattomuudestani, eikä kukaan ole tyrkyttämässä alkoholia kun tulee puheeksi etten siitä välitä. Suomessa olin joku kummallinen friikki, koska ainoat sosiaalisesti hyväksyttävät syyt raittiuteen ovat (olivat?) uskonnollisuus, entinen alkoholismi tai raskaus (väliaikaisena selityksenä hyväksyttiin myös lääkekuuri). Kun en suostunut lokeroitumaan mihinkään näistä, alkoi kysely ja suureen ääneen ihmettely. Minusta aina tuntui että juomattomuuteni oli jonkinlainen uhka kanssaihmisille, josta oli helpointa päästä eroon saamalla minutkin juomaan.

9. Elitismin puuttuminen taideyhteisöstä. Ehkä tämäkin on vain selitettävissä kaupungin pienuudella, mutta kuvataiteilijana toimimista ei nähdä traagisena kohtalona, tai valtavana neroutena. Suomessa en olisi ikipäivinä ryhtynyt maalariksi, koska en tuntenut itseäni tarpeeksi lahjakkaaksi. Täällä olen ymmärtänyt ettei niinkään kyse ole taivaasta tippuneesta lahjakkuudesta, vaan kovasta työstä.


Huonoa
1. Amerikkalaisilla on tapana ilmaista asiat kiertoteitse, eikä suomalaisittain töksäytellen. Ennen kysyin ihan suoraan kyllä vai ei, kunnes Jason korjasi ja sanoi kysymystenesittämistapani olevan epäkohtelias. Nyt sitten on ollut pakko oppia kohteliaaksi ja monimutkaiseksi. (Ehkä tämän listaaminen "huonoksi" on hieman liioiteltua. Kyseessä on enemmänkin erilainen asia.)

2. Maailmankuvan täydellinen Amerikkakeskeisyys ja Yhdysvaltain esittäminen maailman parhaana maana. Ennen muuttoani pidin väitettä liioitteluna ja sen korostamista eurooppalaisena ylemmyydentuntona, mutta tätä "maailman mahtavin maa" propagandaa on oikeasti kaikkialla.

3. Autokulttuuri. Infrastruktuuri on suurimpia kaupunkeja lukuunottamatta rakennettu niin, että oman auton omistaminen on välttämätöntä, eikä julkista liikennettä ole. Pyöräilijään suhtaudutaan Fairbanksissä kuin heikkopäiseen ja jotkut autoilijat unohtavat kaikki velvollisuutensa kevyttä liikennettä kohtaan. Lisäksi Fairbanksin kylmässä ilmanalassa on tapana jättää auto käyntiin kun ajaja piipahtaa ruokaostoksilla. Tuloksena on ihana pakokaasupilvi, joka talvisaikaan peittää osan kaupunkia.

4. Käsittämättömän turvaton (ja kummallinen) pankkiliikenne. Vain pankkikortilla maksettaessa tarvitsee näpytellä tunnusluku, luottokortilla ei koskaan. Henkilöllisyyden varmentamiseksi riittää allekirjoitus (jota kukaan ei vertaa kortin nimeen). Bensaa ostaessa kortti vain höylätään koneen lävitse vailla mitään turvallisuusmeininkejä. Vaihtaessani euroja muutama vuosi sitten sain kokea, että vain muutama suurin pankki vaihtoi rahaa ja sielläkin homma oli nakitettu yhdelle työntekijälle, jonka poissaollessa kukaan muu ei voinut rahaa vaihtaa. Niin, no, käyhän tuo dollari kaikkialla, mitä sitä turhaan.

5. Paha ruoka. Suurin osa ruokakaupan tuotteista (siis ne ei-luomut) maistuu pahalle ja on epäterveellistä. Jokaiseen elintarvikkeeseen tungetaan sata lisäainetta ja high-fructose corn syrupia (= keinotekoisesti tuotettua sokerilitkua) on ihan kaikkialla. Osa ruokayhdistelmistä on kokolailla kummallisia (niinkuin sokeroitu ja toffeella kuorrutettu popcorn). Vanhempieni ollessa vierailulla he ostivat erehdyksessä Maple Baconia, siis vaahterasiirappiuutteella maustettua pekonia.

6. Hirviöimurit. Nämä painavat, epäkäytännölliset ja hankalat rakkineet, jotka ovat kaikenlisäksi suunniteltu toimimattomiksi. Imurin alaosassa on jostain kummallisesta syystä valo jonka tarkoituksena on ilmeisesti valaista lattiaa. Imuroija näkee siis mitä imuroi, mutta kun vehje ei kuitenkaan mahdu sohvan alle, niin valo on aika hyödytön (ellei sitten sammuta kattovaloa ja imuroi pimeässä pienen imurivalon turvin). Portaiden imuroiminen on tuskainen toimenpide tällä helvetinkoneella.

7. Epäluulo kaikkea valtionhallintoa kohtaan (tämä on ehkä selitettävissä kohdalla 8). Tässä poliittisessa ilmapiirissä on vain yksi oikea tapa kampanjoida, ja siihen kuuluu lupaus laskea veroja ja pienentää hallintoa. Kun kommunismia ei enää oikein voi pelätä, niin nyttemmin asialistalle on nostettu sosialismi, tuo kammottava tuloerojen tasaaja. Emmehän nyt millään halua muutta Yhdysvaltoja sellaiseksi sosialistiseksi valtioksi kuin esimerkiksi Ruotsi. Tämä on erityisen hupaisaa Alaskassa, jossa osavaltion hallinto jakaa jokaiselle asukkaalle osuuden öljytuloista ja joka on nettohyötyjä osavaltioiden välisessä tulonjaossa.

8. Byrokratia niin paikallistasolla kuin liittovaltiossakin. Kaikki liittovaltion lomakkeet mielletään niin vaikeiksi, että oletusarvoisesti ne täyttää joku muu kuin hakija itse. Tavallisilla palkansaajilla on siis oma lakimies ja kirjanpitäjä, koska säädökset ovat niin monimutkaisia, ettei niistä yksittäisen kansalaisen edes oleteta ottavan tolkkua. Ollessani viimeisessä maahanmuttohaastattelussani viranomainen oli aidosti hämmästynyt ettei meillä ollut lakimiestä mukanamme. Paikallistasollakin osataan. Yliopisto vaatii sata erilaista lippusta ja lappusta täytettäväksi mitä omituisimmista asioista. Joka toinen viikko minun on allekirjoitettava palkanmaksukuitti, jota ilman palkkaa ei voida maksaa. Lappu kierrätetään vielä varmuuden vuoksi esimiehelläni, joka allekirjoittaa sen tahollaan. Ymmärtääkseni lapussa vain mainitaan palkan määrä ja sen miltä tililtä se maksetaan, eikä sen avulla pidetä kirjaa työtunneista. Jokaikinen yliopiston työntekijä allekirjoittaa oman lappunsa, jotka sitten allekirjoitutetaan esimiehillä ja varastoidaan jonnekin. Kai tällä paperinpyörittelyllä työllisteään muutama virkamies sen sijaan, että saataisiin jotain aikaan.

9. Uskonnollisuus. Uskonnolla oletetaan olevan merkittävä rooli ihmisen elämässä. Ateistit ovat epäilyttäviä, jotka ovat joko moraalisesti epäkelpoja tai vaihtoehtoisesti koko ajan peloissaan ja hukassa. Uskonto tunkee päälle jokapäiväisessä elämässä, eikä se suinkaan tunnu olevan ihmisen yksityisasia. Vaikka perustuslaki määrää valtion ja uskonnon pitämisen erillään, käytännössä nämä kaksi ovat hyvinkin yhtä. Sanomalehden neuvontapalstalla kehoitetaan usein puhumaan ongelmista "luotetun hengellisen neuvojan" tai papin kanssa ja avustamaan kirkollisessa vapaaehtoistyössä jos elämä tuntuu tyhjältä.

10 November 2008

Temporary relief

I passed my comprehensive exams today. I stumbled a little bit along the way, but I made it to the finish line - and with all major appendages still in tact. Overall the exams were a worthwhile experience, but I'm really glad that they're over. It will be really nice to have my evenings and weekends back. I think Inari would agree.

The whole experience would've been a little nicer had I started preparing months in advance, but that's easier said then done. Especially when you have a computer full of interesting data to look at.

Phew.

P.S. Dana - Thanks for cookies. They were better than Martin's - though I'm fairly impartial to most cookies.

09 November 2008

shameless self-promotion

After a year's worth of procrastination, I made myself a new webpage (yes, this time there are things to click). It is made with the tried I-get distracted-by-a-million-better-ideas-as-I-am-putting-this-together -method that made me reinsert the links at least fiftytwo times. Disclamer: the HTML code is not pretty, Etsy shop doesn't have anything to sell yet, and there is a ton of things that bug me but nobody else will notice. If you encounter broken links, let me know.

Hints of good web-hosting companies are also welcome.

+++++

Uudet kotisivut ovat valmiit vain puolentoistavuoden vitkuttelun jälkeen. Tällä kertaa mukana myös linkkejä. Sivut ovat olemassa vain englanniksi, hermo meni jo puolivälissä, eikä enää riitä suomenkielisten väsäämiseen.

04 November 2008

my electoral college is stronger than yours

Yei, life without robocalls telling us whom to vote for. Alaska, with its measly three electoral votes, is not a battle-ground state by any means, but we were still receiving a number of calls each day from the local politicians. I do wonder what is the objective of calling the same people four times within the 24 hours and telling them to vote (in our case they can only tell Jason to go). The callers always seem so confused too when I tell them that I cannot vote, thank-you-very-much-for-the-urging. Interesting tidbit though: the democratic calls have outnumbered the republicans 5:1 or so.

Edit: I spoke too soon. We still got a call at 7.20 PM (only 40 minutes before the polls closed) making sure that Jason voted. They must have learned and stopped asking about me.