top yhdeksän

(For the English readers: this is a list of things I like/don't like about living abroad in Alaska. Right now I'm debating if I should translate it or not. I'm not sure how interested others are about my whining, or how universal these feelings are among immigrants. All the things on the list are seen through my Finnish heritage, and might seem incomprehensible (i.e. not a big deal) to others. I might provide a shorter summary in the near future if you are interested).

+++++

Tässä edellisyön unettomuuden tulos. Havaitsin yhtäkkiä asuneeni Alaskassa miltein viisi vuotta (ja enemmänkin jos lasken mukaan vaihtovuoteni) ja suhtautuvani asioihin eri tavalla kuin aikaisemmin. Yhä moni asia ärsyttää, mutta en enää jaksa vetää hernettä nenään kun asiat eivät sujukaan tottumallani tavalla. Päätin siis kirjoittaa itselleni muistiin, mitkä asiat tulevat päällimmäisenä mieleen, kun listaan Alaskassa elämisen hyviä ja huonoja puolia.

Hyvää
1. Ihmisten ystävällisyys ja muiden huomioonottaminen. Tiedä onko tämä vain Alaskaa, mutta täällä ei todellakaan tarvitse odottaa apua. Toissapäivänä olin kaupungilla ison pahvilaatikon kanssa. Äheltässäni kaupan ovea auki, joku kiirehti parkkipaikalta avaamaan minulle ovea. Siis kaukaa, juoksujalkaa ja tuntematon ihminen, joka ei ollut kaupan työntekijä. Pahoitteli vielä, kun ei heti ollut huomannut.

2. Luomuruoka. Täällä kaiken voi ostaa luomuna tavallisesta automarketista (lukuunottamatta miesten partavaahtoa, jota yritin Jasonille toissaviikolla metsästää. Ehkä miehiä ei viherpiipertely kiinnosta?)

3. Luonnonläheisyys. Saattaa olla vain Alaskan ominaisuus, mutta luonto alkaa kolmen metrin päästä kotiovelta. Ehkä muualla maassa ollaan vieraantuneempia, mutta täällä karu luonto on kokoajan läsnä. Nimim. hirviä kotipihalla.

4. Ihmisten mutkattomuus. Toisiin on todella helppo tutustua, ja uutta tuttavuutta pyydetään helposti mukaan erilaisin rientoihin. En tiedä kuinka paljon tähän vaikuttaa oma elämäntilanne ja yliopistoväen suuri liikkuvuus, mutta sosiaalista elämää on helppo viettää (sanoo syrjäänvetäytyvä ihminen, joka ei sosiaalisuudesta niin kovasti perusta. Jopa minulle on kertynyt huomattavan monta ystävää).

5. Tupakoimattomuus. Tupakan poltto on halvinaista, eikä missään sisätiloissa juurikaan polteta. Eurooppaan palatessani nuuskin aina epäuskoisesti ilmaa ja ihmettelen miten ihmiset voivatkaan polttaa tupakkaa.

6. Aukioloajat. Pankkeja (ja virallisia instansseja) lukuunottamatta kaikki ravintolat, kaupat sun muut ovat auki pitkään. Rovaniemellä asuessani jouduin hiki päässä toimittamaan asioita koulun jälkeen, kun paikat eivät kertakaikkiaan olleet auki tarpeeksi myöhään kaltaiselleni yökukkujalle. Tähän tosin vaikuttaa olematon työlainsäädäntö, jonka mukaan sunnuntaityöstä tai juhlapyhistä ei tarvitse maksaa korkeampaa palkaa. Työntekijän kannalta siis miinusta, asiakkaan kannalta plussaa.

7. Toimeliaisuus. Täällä vapaahtoistyötä tekee suuri joukko, ja yhdistyksiä on satoja. Fairbanks on Rovaniemeä hitusen isompi, mutta kulttuuripuolelta täältä löytyy vapaaehtoisvoimin pyöritetty ooppera, kolmesta neljään teatteriryhmää, sinfoniaorkesteri, kaksi isohkoa musiikkitapahtumaa, alkuperäiskansojen taidefestivaali ja neljä taidegalleriaa. Kaikki ilman valtiovallan tai kaupungin tukea mikä tietysti tarkoittaa, että suurin osa työstä on palkatonta. Laadusta en sitten sano mitään.

8. Juuri kukaan ei tee suurta numeroa juomattomuudestani, eikä kukaan ole tyrkyttämässä alkoholia kun tulee puheeksi etten siitä välitä. Suomessa olin joku kummallinen friikki, koska ainoat sosiaalisesti hyväksyttävät syyt raittiuteen ovat (olivat?) uskonnollisuus, entinen alkoholismi tai raskaus (väliaikaisena selityksenä hyväksyttiin myös lääkekuuri). Kun en suostunut lokeroitumaan mihinkään näistä, alkoi kysely ja suureen ääneen ihmettely. Minusta aina tuntui että juomattomuuteni oli jonkinlainen uhka kanssaihmisille, josta oli helpointa päästä eroon saamalla minutkin juomaan.

9. Elitismin puuttuminen taideyhteisöstä. Ehkä tämäkin on vain selitettävissä kaupungin pienuudella, mutta kuvataiteilijana toimimista ei nähdä traagisena kohtalona, tai valtavana neroutena. Suomessa en olisi ikipäivinä ryhtynyt maalariksi, koska en tuntenut itseäni tarpeeksi lahjakkaaksi. Täällä olen ymmärtänyt ettei niinkään kyse ole taivaasta tippuneesta lahjakkuudesta, vaan kovasta työstä.


Huonoa
1. Amerikkalaisilla on tapana ilmaista asiat kiertoteitse, eikä suomalaisittain töksäytellen. Ennen kysyin ihan suoraan kyllä vai ei, kunnes Jason korjasi ja sanoi kysymystenesittämistapani olevan epäkohtelias. Nyt sitten on ollut pakko oppia kohteliaaksi ja monimutkaiseksi. (Ehkä tämän listaaminen "huonoksi" on hieman liioiteltua. Kyseessä on enemmänkin erilainen asia.)

2. Maailmankuvan täydellinen Amerikkakeskeisyys ja Yhdysvaltain esittäminen maailman parhaana maana. Ennen muuttoani pidin väitettä liioitteluna ja sen korostamista eurooppalaisena ylemmyydentuntona, mutta tätä "maailman mahtavin maa" propagandaa on oikeasti kaikkialla.

3. Autokulttuuri. Infrastruktuuri on suurimpia kaupunkeja lukuunottamatta rakennettu niin, että oman auton omistaminen on välttämätöntä, eikä julkista liikennettä ole. Pyöräilijään suhtaudutaan Fairbanksissä kuin heikkopäiseen ja jotkut autoilijat unohtavat kaikki velvollisuutensa kevyttä liikennettä kohtaan. Lisäksi Fairbanksin kylmässä ilmanalassa on tapana jättää auto käyntiin kun ajaja piipahtaa ruokaostoksilla. Tuloksena on ihana pakokaasupilvi, joka talvisaikaan peittää osan kaupunkia.

4. Käsittämättömän turvaton (ja kummallinen) pankkiliikenne. Vain pankkikortilla maksettaessa tarvitsee näpytellä tunnusluku, luottokortilla ei koskaan. Henkilöllisyyden varmentamiseksi riittää allekirjoitus (jota kukaan ei vertaa kortin nimeen). Bensaa ostaessa kortti vain höylätään koneen lävitse vailla mitään turvallisuusmeininkejä. Vaihtaessani euroja muutama vuosi sitten sain kokea, että vain muutama suurin pankki vaihtoi rahaa ja sielläkin homma oli nakitettu yhdelle työntekijälle, jonka poissaollessa kukaan muu ei voinut rahaa vaihtaa. Niin, no, käyhän tuo dollari kaikkialla, mitä sitä turhaan.

5. Paha ruoka. Suurin osa ruokakaupan tuotteista (siis ne ei-luomut) maistuu pahalle ja on epäterveellistä. Jokaiseen elintarvikkeeseen tungetaan sata lisäainetta ja high-fructose corn syrupia (= keinotekoisesti tuotettua sokerilitkua) on ihan kaikkialla. Osa ruokayhdistelmistä on kokolailla kummallisia (niinkuin sokeroitu ja toffeella kuorrutettu popcorn). Vanhempieni ollessa vierailulla he ostivat erehdyksessä Maple Baconia, siis vaahterasiirappiuutteella maustettua pekonia.

6. Hirviöimurit. Nämä painavat, epäkäytännölliset ja hankalat rakkineet, jotka ovat kaikenlisäksi suunniteltu toimimattomiksi. Imurin alaosassa on jostain kummallisesta syystä valo jonka tarkoituksena on ilmeisesti valaista lattiaa. Imuroija näkee siis mitä imuroi, mutta kun vehje ei kuitenkaan mahdu sohvan alle, niin valo on aika hyödytön (ellei sitten sammuta kattovaloa ja imuroi pimeässä pienen imurivalon turvin). Portaiden imuroiminen on tuskainen toimenpide tällä helvetinkoneella.

7. Epäluulo kaikkea valtionhallintoa kohtaan (tämä on ehkä selitettävissä kohdalla 8). Tässä poliittisessa ilmapiirissä on vain yksi oikea tapa kampanjoida, ja siihen kuuluu lupaus laskea veroja ja pienentää hallintoa. Kun kommunismia ei enää oikein voi pelätä, niin nyttemmin asialistalle on nostettu sosialismi, tuo kammottava tuloerojen tasaaja. Emmehän nyt millään halua muutta Yhdysvaltoja sellaiseksi sosialistiseksi valtioksi kuin esimerkiksi Ruotsi. Tämä on erityisen hupaisaa Alaskassa, jossa osavaltion hallinto jakaa jokaiselle asukkaalle osuuden öljytuloista ja joka on nettohyötyjä osavaltioiden välisessä tulonjaossa.

8. Byrokratia niin paikallistasolla kuin liittovaltiossakin. Kaikki liittovaltion lomakkeet mielletään niin vaikeiksi, että oletusarvoisesti ne täyttää joku muu kuin hakija itse. Tavallisilla palkansaajilla on siis oma lakimies ja kirjanpitäjä, koska säädökset ovat niin monimutkaisia, ettei niistä yksittäisen kansalaisen edes oleteta ottavan tolkkua. Ollessani viimeisessä maahanmuttohaastattelussani viranomainen oli aidosti hämmästynyt ettei meillä ollut lakimiestä mukanamme. Paikallistasollakin osataan. Yliopisto vaatii sata erilaista lippusta ja lappusta täytettäväksi mitä omituisimmista asioista. Joka toinen viikko minun on allekirjoitettava palkanmaksukuitti, jota ilman palkkaa ei voida maksaa. Lappu kierrätetään vielä varmuuden vuoksi esimiehelläni, joka allekirjoittaa sen tahollaan. Ymmärtääkseni lapussa vain mainitaan palkan määrä ja sen miltä tililtä se maksetaan, eikä sen avulla pidetä kirjaa työtunneista. Jokaikinen yliopiston työntekijä allekirjoittaa oman lappunsa, jotka sitten allekirjoitutetaan esimiehillä ja varastoidaan jonnekin. Kai tällä paperinpyörittelyllä työllisteään muutama virkamies sen sijaan, että saataisiin jotain aikaan.

9. Uskonnollisuus. Uskonnolla oletetaan olevan merkittävä rooli ihmisen elämässä. Ateistit ovat epäilyttäviä, jotka ovat joko moraalisesti epäkelpoja tai vaihtoehtoisesti koko ajan peloissaan ja hukassa. Uskonto tunkee päälle jokapäiväisessä elämässä, eikä se suinkaan tunnu olevan ihmisen yksityisasia. Vaikka perustuslaki määrää valtion ja uskonnon pitämisen erillään, käytännössä nämä kaksi ovat hyvinkin yhtä. Sanomalehden neuvontapalstalla kehoitetaan usein puhumaan ongelmista "luotetun hengellisen neuvojan" tai papin kanssa ja avustamaan kirkollisessa vapaaehtoistyössä jos elämä tuntuu tyhjältä.